Tietoa mainostajalle ›

20.9.12

Wot?

Nenne. Jöjö. Äittää. Mata.

Nuorempi kersa ei puhu mitään järjellistä. Tai sanoo se yhden sanan: hauva. Muita sanoja ei tule. Peruskommunikaatio on pelkkää tavumölinää. Sillä ei ole yritystäkään toistaa sanoja perässäni, mutta eläimiä se kyllä imitoi mielellään: määkii, röhkii, kaakattaa, murisee ja ammuu. Miksi hitossa se ei matki ihmisiä? Kokeeko se olevansa eläin? Vai onko se vaan tyhmä?


Ei, tyhmä se ei ole. Se ymmärtää kyllä kaikenlaista. Sylkee pyynnöstä suustaan sinne tunkemansa kivet, kävyt ja etanat. Tietää hyvin, että portaissa ei saa hillua, sillä se virnistelee ovelasti kiellettäessä. Se tietää, että kalat uivat, sillä kylvyssä muut eläimet kävelevät ammeen reunalla. Eilen se tunki takaisin mun taskuun sieltä tipahtaneen nenäliinan. Kyllä sillä sytyttää.

Onhan se tietty vasta vuoden ja kolme kuukautta. Mutta kun siskolla oli tässä vaiheessa käytössä joku sadan sanan sanavarasto ja jopa kokonaisia lauseita. Oliko törppöjen ensikertalaisvanhempien kanssa vaan parempi opetella ilmaisemaan epäkohdat mahdollisimman varhain ja mahdollisimman selkeästi?

Ehkä kersa on vain tajunnut, että elekielellä ja osoittelemallakin saa. Pieni naaman kurtistus ja turhautunut karjaisu pistää arvaajaan vauhtia.

Onkohan täällä vain liian hyvä palvelu? No, kahden viikon päästä alkaa päivähoito. Kyseessä on kokenut hoitaja, mutta uskon vakaasti toisilta lapsilta apinointiin. Uhmaikäkin lähestyy. Oletan, että "ei" on vain ajan kysymys. Sillä pärjääkin sen toisen vuoden.

35 kommenttia:

  1. Osui ja uppos, Lukakaan ei vielä juuri mitään haastele - tuntuu jopa, että se on kadottanut ne muutamat sanat (äiti, pallo, isä ja maito), joita se tuntui hokevan joku aika sitten. Nyt ainoa on "ötötötötötö" ja "atatatata" - tarkoittaakohan ne samaa vai eri asiaa? Mutta, elekieli toimii - se osaa vallan mainiosti ottaa jomman kumman vanhemmista kädestä kiinni ja työntää maitopulloon/johonkin esineeseen, mihin ei itse yllä/tai vastaavaa. Tutti tippuu kun on nälkä ja osaa myös osoittaa, kiljua ja muuten osoittaa tahtonsa. Mm. napata kanssalapsoen kädestä banaanin ja punkea suuhunsa ennenkuin vanhemmat tai kolmivuotias kerkisi silmää räpäyttää. Ai, nälkäkö oli? Tai napata Bauhausissa vastaan tulevalta kärryissä istuvalta lapselta tutin - ai, missäs se oma on? Vallaton kiemurtelu höystettynä kiljunnalla tarkoittaa ilmeisesti, että "nyt perkele pois näistä vaunuista, tahdon ryntäilemään sinne ja tänne". Mutta kun 2kk vanhempi kaveri pistelee kolmen sanan lauseita, niin alkaahan siinä mietityttää, että vaikka poika selkeästi keskittyykin fyysiseen puoleen ja on varsinainen apina kiipeämään ja kävelykin luonnistuu jo vallan tukevasti niin niillä taidoilla ei vissiin pärjää koulussa? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä, kesällä oli tosiaan jonkinlaisia älyn pilkahduksia nähtävissä, mutta nyt natinkia. Snadilla on toisaalta kehittänyt myös muita informaatiopläjäyksia: jos vesipullo on tyhjä, se nappaa aikuista kädestä kiinni, länttää pullon siihen kouraan ja murahtaa. Jes.

      Mut kai se on pakko hyväksyä että nää menee sykleissä ja nyt on menossa motorinen kausi. Isosiskon perässä kun ei pysy toistelemalla sanoja vaan pistämällä tossua toisen eteen ja vähän äkkiä.

      Poista
    2. Sitähän kuulemma sanotaan, että monilla lapsilla puhe jää jalkoihin. Kyllä se motoriikka ja fyysinen puoli auttaa koulussa, ainakin väli- ja liikuntatunneilla.

      Poista
    3. Meilläpäin ainakin sanotaan, että kieli jää jalan alle. Samoin - mutta ehkä harvemmin paikkansapitävästi - sanotaan, että kun lapsi oppii hyvin aikaisin kävelemään, se "juoksee jo seuraavan alta pois" :P

      Poista
  2. Minun toinen poikani oli käytännössä mykkä kaksivuotiaaksi asti, hoitopaikassakin oltiin jo vähän huolestuneita kun melkein ainoat "sanat" olivat päännyökytys tai -ravistus. Sitten tekstiä alkoi tulla, ja nyt, 10-vuotiaana, on luokkansa priimus. Kyse ei siis varmasti ole tyhmyydestä, ei vain huvita puhua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoa siis on. :) Puhuminen ei huvita varmaan siksikään kun me kytätään sitä puhetta niin innokkaasti. Heti kun se sanoo jotain vähänkin tilanteeseen liittyväksi tulkittavaa, koko perhee hihkuu kaikki riemusta.

      Poista
  3. olin joskus päiväkodissa 0-3-vuotiaiden ryhmässä TET-viikolla. Lapsista yksi, 2-vuotias tyttö, osasi puhua niin, että minäkin ymmärsin. Yksi poika, ehkä sen 2v, puhui kyllä , mutta siitä ei saanut selvää. Kukaan muu, ei edes ryhmän vanhin, 3-v poika, ei puhunut kuin ehkä yksittäisiä sanoja. Kaikki kehittyy omaa vauhtiaan (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näinhän se menee. Olen vaan kärsimätön. Just tänään kasvatuskeskustelussa hoitotädin kanssa muisteltiin että esikoinen on aina ollut hyvä puhumaan, se auttoi hoidon aloitusta ihan älyttömästi kun tyyppi osasi ilmaista tarpeensa puhumalla.

      Poista
  4. Meillä esikoinen ja kuopus menevät ihan samalla kaavalla. Ada huusi puolitoistavuotisneuvolassa "äiti, mennään pois", Oliverille hurrataan ja taputetaan, kun herra suvaitsee päästää suustaan jonkun kymmenestä osaamastaan sanasta. Ja ikää on siis jo 1v8kk. Ymmärryksessä ei ole vikaa, joten en ole huolestunut, turhautunut kyllä aika usein. Kun itse olen selvästi enemmän verbaalinen kuin fyysinen tyyppi. Ja meilläkin muuten matkitaan eläimiä koirasta possuun ja norsuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän ton turhautumisen. Ehkä tässä on sekin, että mun äitiyskokemus parantui joku 200% kun Skidi alkoi puhua. Mä koin olevani hyödyllisempi kun meillä oli puheyhteys. Jotenkin se persoonallisuuskin asuu siinä puheessa.

      Poista
  5. Lapset ovat yksilöitä, sisaruksetkin kehittyvät omaan tahtiin. Ehkä eläinten ääniä on helpompi matkia, koska ne yleensä sanovat vain sen yhden jutun. Kana sanoo kot kot ja lehmä ammuu jne. Ihmisten tuottama puhe on aika paljon monimutkaisempaa, joten se lehmän ammuu on helpompi oppia. Jos 1 v 3 kk lapsi ymmärtää puhetta ja tuottaa omaa puhetta, muttei vielä oikeita sanoja, niin kehitys kuulostaa kyllä ihan ikätasoiselta. Pienten lasten puhumaan oppisessa on suurta, mutta normaalia variaatiota. Toiset puhuvat 1 vuoden iässä jo sanoja, toiset vasta 2 vuoden korvilla. Isosisko kuulostaa olleen todella taitava tuossa iässä, jos ihan 100 sanaa ja lauseita osasi. Eiköhän se pikkusiskokin ala jossain vaiheessa tuottamaan sanoja ja jos ei, niin keinoja kommunikaation ja kielen kehityksen tukemiseksi kyllä löytyy :) Voi kyllä ihan rauhassa vielä odotella..

    T. yksi puheterapeutti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eihän tässä tiettykään kiire ole - tässä päällepuhujien perheessä on vaan paineita. ;) Eräs sukulaispoika oli melkein mykkyystuomion jo saanut, mutta sanoikin yhtäkkiä kolmevuotiaana että "tämä kylpyvesi on aivan liian kuumaa". :)

      Poista
  6. http://issuu.com/strokery/docs/aivoliitto_pienen_kielipolku_web/1

    Tässä oiva linkki, joka sisältää vinkkejä, miten vanhemmat voivat tukea lapsen kielen kehitystä!

    T: toinen puheterapeutti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti tästä linkistä, täytyy ehdottomasti perehtyä!

      Poista
    2. http://papunet.net/tietoa/materiaalit/esitteet/vuorotellen.html

      Tässä vielä linkki Papunetin sivuille, joilta löytyy paljon tietoa kommunikoinnista, myös niistä vaihtoehtoisista menetelmistä! Muutenkin paljon kivaa tekemistä muksuille Pelit-sivuilla. Suosittelen!

      Poista
  7. Teillä tuskin tulee sellaisesta ongelmaa, mutta mulla on ystävä, jonka puhe lapsena viivästyi kun vanhemmat ei antaneet sille suunvuoroa :D Heti kun penska vähänkään vaikka ruokapöydässä näytti siltä että sillä ois asiaa, vanhemmat alotti kyselemään että "haluutko maitoa vai leipää vai juustoa" jne kunnes sattui oikee asia kohdalle. Neuvolan täti oli sanonut vaan, että ei kai sitä motivoi oppia puhumaan, kun ei kotona tarvii osata sanoa ku "juu" ja "ei"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reps :D

      t. toinen keskivertomamma

      Poista
    2. :D Kuulostaa just meidän toimintamallilta!

      Poista
  8. Täällä esikoinen oppi ekan sanan sinä päivänä kun tuli 1v 6kk täyteen. Sano "äiti". Eka kahden sanan "lause" tuli 2 vuotiaana "Tuutu ikkee" (=Juuso itkee). Kuopus osasi jo 1 vuotiaana kolme sanaa(äiti, isi ja heittää). Nyt kyllä sit puhe vähän jäi, kun piti tuota kävelemistä ruveta harjottelemaan. Pikkuveli oli 2v ennenkun sano ekan sanan. Se oli niin tarkka, että se tulee täysin oikein.

    Ja luin jostain joskus jonkun tutkimuksen, että ne jotka ovat oppineet myöhemmin puhumaan ovat ilmaisultaan aikuisena monipuolisempia. Siis kun on pitänyt keksiä jo lapsena vaihtoehtoisia tapoja ilmaista haluamansa ilman sanoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, kersahan pelaa aliasta koko valveillaoloaikansa! :D

      Poista
  9. http://www.babysignlanguage.com/dictionary/

    Toimii meillä. Vauva on tosin vaivautunut itse opettelemaan vain yhden viittoman (maito) ja tilaa sitä aina juuri kun pitäisi mennä päiväunille tai nukkumaan. Oli hauska tajuta, miten näinkin pieni ihminen osaa jo viivyttelytekniikan!

    VastaaPoista
  10. Olen sanaton! Kirjaimellisesti. :D Mut siis viivästyykö puhe entisestään jos viittomallakin pärjää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, se menee nimenomaa toisin päin. Jos lapsi saa viestinsä perille edes jotenkin, se nimenomaa edistää puheen kehitystä. Tukiviittomia käytetään paljon puheenkehityksen tukena, jos siinä on ihan oikeita ongelmia eikä vain tätä "normaalia vaihtelua".

      Poista
    2. Okei, uskotaan. Mut mä todennäköisesti viittoisin päin helvettiä (tai sit joutuisin tarkistaa netistä et mikäs se potta taas olikaan) ja lapsi vaan menis enemmän sekaisin. :D

      Poista
    3. Mun siskon kuopus on 2 v 4 kk eikä sano vielä mitään (aloitti päiväkodissa reilu kuukausi sitten). Systeri otti noi vauvaviittomat keväällä käyttöön kun ajatteli, että joku kommunikointitapa sillä kakaralla täytyy olla kun tarhaan menee. Se oppi niitä ihan hulvatonta kyytiä ja viittoo tosi paljon asioita! Ongelma lienee enemmän se, että lapsen vanhemmat ei muista mitä ne viittomat sitten tarkoittaa ja pitää tarkistaa kirjasta, että mitähän se muksu yrittää selittää...

      Yhden ystävän muksu on kaksikielinen ja nyt kolmevuotias eikä oikeastaan puhu vielä mitään. Sekin käyttää paljon vauvaviittomia ja oppii niitä tosi paljon. Vinkeitä lapsia molemmat muuten.

      Poista
    4. Kiinnostava kuulla tästä, en ole tosiaan ikinä törmännytkään tällaiseen. Itse asiassa tästä tajusin et mullahan menis täysin hermo tohon. Ensinnäkin siks että en itse oppisi viittomaan ja toiseksi että tyyppi ymmärtää kyllä kaiken mutta ei vain *halua* puhua. Gnnnhhh.

      Poista
  11. Riittä kerkesi ensin :) Juu näin on, tuolla sivustollakin sanotaan: "Research on baby sign language has found that teaching baby signs improved cognitive and emotional development. Far from slowing down speech, baby sign language actually increases the rate of verbal development and at the same time increases the parent/child bond."

    Maailmalla tämä on vanha juttu, ihmetyttää miksi Suomessa aihe on melkein tuntematon.

    VastaaPoista
  12. Meillä on niin tämä sama tilanne! Esikoinen (reilu 3v) puhui paljon ja ajoissa, ja nuorempi, 1v 7kk, ei vielä juuri mitään. Juu juu, lapsia ei saisi verrata toisiinsa, mutta eihän sitä voi olla tekemättä! Nuorempi keskittyy ilmeisesti veljensä perässä kohnottamiseen, ja pärjää osoittelemalla ja ääntelemällä. Fiksu ipana tuokin on, sitä en epäile hetkeäkään, mutta välillä vaan turhauttaa. Sanoisi edes äiti... :) Niin jä eläinten lisäksi meillä matkitaan myös suihkun kohinaa, tekstiviestin merkkiääntä, mikron kilahdusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, huijasin, sanoohan tuo vaikka mitä: namnam, oivoi, kukkuu, heihei. Johan näillä pärjää :D

      Poista
    2. *reps* tekstiviestin merkkiääni ja mikron kilahdus. Ihan huippua! Meillä 2,5 vuotias on alkanut matkia ovikellon soittoa haukkuvaa koiraamme. Öh, nykyään meillä siis haukkuu sekä koira, että lapsi kun joku tulee kylään...

      Poista
  13. Mun korvaan kuulostaa, että teidän esikoisella on tosiaan ollut aikainen puheen kehitys. Meillä oli 1,5 vuotiaana jotain 6 sanaa ja sitten jo 2-vuotiaana kehuttiin miten se puhuu 5-sanaisia lauseita ja on tosi kehittynyt puhumisen kanssa.

    Mut hitsit kun sitä niin helposti vertaa sitä kakkosta siihen esikoiseen. Meillä on toi kakkonen nyt vajaat 2 kuukautta ja se hymyilee ihan tosi harvoin, kun esikoinen oli yhtä hymynaamaa saman ikäisenä. Mietin jo, että onkohan se ihan terve kun ei ota kontaktia eikä naureskele. Kai se silti vissiin on. ;) On just paha, jos se esikoinen on ollut varhain kehittynyt jossain - ei haittaisi yhtään niin paljon, jos se kakkonen yllättäisi taidoillaan silloin kun niitä ei osaisi vielä edes odottaa.

    VastaaPoista
  14. Olen muuten oppinut inhoamaan sanontaa "lapsia ei saa verrata toisiinsa". Lapsia nimenomaa pitää hiukan vertailla toisiinsa, koska se on ainoa konsti, millä vanhempi voi huomata, että oman lapsen kehityksessä on jotain vialla tai, vaihtoehtoisesti, että samanlaisia lapsia on paljon muitakin. Jos ongelmiin puututaan ajoissa ennen kouluikää, lapsi saa paljon paremmat lähtökohdat elämäänsä kuin jos koulunkäynti heti alussa takkuaa.

    Sitten jos lapsia aletaan arvottamaan sen mukaan, mitä he oppivat ja missä tahdissa, asia on eri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meillä ainakin vertaillaan ihan antaumuksella. Lähinnä ehkä siksi, että kumpikaan ei oikein muista miten hommat silloin neljä vuotta sitten meni. Täydellinen memory loss.

      Poista
  15. Wot wot, in the butt, sanois Cartman.

    Oh, tähän kun lisää vielä sen, että ipana opettelee kahta kieltä. Välillä on viestien tulkinta vähän vaikeaa. Täytyykin kirjoittaa tästä kahden kielen opettelusta oma postaus joskus myöhemmin. Sen herkullisia tilanteita tullut vastaan...

    VastaaPoista
  16. Aikuinen oppii kyllä niitä (tuki)viittomia, jos ei aseta itselleen järjetöntä tavoitetta. Tutkimusten mukaan kun pienet kehitysvammaisetkin oppivat viittomaan, niin kyllä yks aikuinen mammakin sen oppii. Opettele vaikka viisi viittomaa aluksi (joku hyvä syötävä, joku kiva lelu tms.) ja käytä niitä. Olen viittonut kummallekin lapselleni, tyttö oppi noin 30 viittomaa, ennenkuin ryhtyi puhumaan, poika selvästi vähemmän ja myöhemmin. Mutta onhan se kiva, että tyypillä on edes pari asiaa, mitä voi pyytää tai kommentoida. Vinkki: ulkona kävelyllä on helppo osoittaa eri asioita ja nimetä (koira, auto, lintu) niitä. Aloita vaikka näistä!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...