Tietoa mainostajalle ›

25.5.13

Ilmassa on urheilujuhlan tuntua

Huh. Esportin treenit on pidetty. Lihaksia on hoidettu Organic Spiritin hieronnalla. Llagrima D'or Cava-pullot ovat viilentymässä pihalla ja Pågenin piknik-tarjoilu ilmestyi olohuoneeseeni eilen. Siggin juomapullot on täytetty urheilujuomalla. Satu saapuu vierashuoneeseen tänään ja huomenna mitataan kevään työ: tavoiteajat ovat olemassa mutta päivän kunnon mukaan mennään.

Mä oon toi jonka sääret ovat möykkyiset ja lenkkarit pölyiset.

Ihan ilman yllätyksiä ja suunnitelmanmuutoksia ei olla selvitty. Tessa taittoi nilkkansa, Paula mursi varpaansa ja allekirjoittanut on viettänyt toukokuun sekä omaa että jonkun muun nenää pyyhkien. Isoimman shokin tarjosi Maria joutumalla sairaalaan valtimotukoksen takia - kaikkien suureksi riemuksi hän pääsee kuitenkin huomenna paikalle!

Vertaistukea on löytynyt niin Hannen juoksuällötykseen kuin Liinan lievään dementiaan, mutta myös iloisiin uutisiin: Hanne on saanut juoksusta niskalenkin ja Leena iloinnut aikaiseksisaamisesta. Ja Saran käynnistämän gallupin perusteella joku muukin on tänä keväänä innostunut lenkkeilemään. Mitattavia tuloksiakin on taulussa: Katariina rykäisi kuntotestissä huipputulokset ja Tessa poltti 5000 kaloria

Lisäksi nauroimme katketaksemme kun Dorit teki Sportstrackerilla pikkuauton!


Luonnollisesti Leena nokitti siittiöllä (myös ilmapalloksi tulkittavissa) ja Hanne norsunpäällä.




Yhdessä tekeminen on ollut palkitsevaa monella tavalla, mutta parasta jaettavaa on innostus. Kun katson tätä ryhmää, näen terrierimäistä intoa ja itseluottamusta, hauskoja ja fiksuja naisia, jotka innostuvat, onnistuvat, lannistuvat ja nousevat taas.

Minä tiedän, että me kaikki pääsemme maaliin. Olemme siellä jo. Kili kili!

16.5.13

Päiväkodin valinta

Eletään jälleen sitä aikaa vuodesta, kun monissa kodeissa odotetaan tietoa ensi syksyn päivähoitopaikoista. Irtosiko paikka sieltä, mistä eniten haluttiin? Päästiinkö siihen kodin lähelle, vai pitääkö herätä kolmea tuntia ennen työpäivän alkua joka jumalan arkiaamu ja käyttää vähintään tunti päiväkotilogistiikkaan, lumisateella puolitoista?

Oma 3-vuotiaamme on kunnallisessa päivähoidossa viiden minuutin kävelymatkan päässä kotioveltamme maanantaista perjantaihin kello 9-17. Mukavat opettajat, kiva piha, paljon kaksikielisiä lapsia ja joka päivä kehittävää ohjelmaa. Huippupaikka.



Kun aikanaan täytimme päiväkotipaikkahakemusta, meillä oli kaksi kriteeriä: läheinen sijainti ja päiväkoti, jonka toimintaan ei tarvitse itse osallistua.

Talkootyötä, myyjäisiä, ruoanlaittoa, siivousvuoroja ja viikoittaisia vanhempainkokouksia. Ei kiitos. Päiväkoti on omassa kapeakatseisessa maailmassani lapsen paikka, ei aikuisten.  En halua osallistua päiväkodinopettajan rekrytointiprosessiin, koska en tajua lastentarhanopettajien pätevyyden arvioinnista mitään. En minä herran tähden laitosinsinööriäkään osaisi rekrytoida. Lastentarhanopeettajalla  on ainakin oman perheeni elämässä niin suuri merkitys, että en halua perustella valintapäätöstä mukavalla ensivaikutelmalla, koska mitään muuta en osaisi arvioida. Sitä paitsi pyöritän mieluummin ne lihapullat kotona lapsen seurassa kuin kymmenen muun vanhemman kanssa päiväkodin laitoskeittiössä. Sen takiahan se lapsi siellä päiväkodissa on, että me vanhemmat voimme käydä töissä. Niinpä valitsimme kaupungin päiväkodin, ja hyvin on toiminut. Meillä.

Vanhempainyhdistysvetoisella toiminnalla on saletisti uskolliset ja tyytyväiset kannattajansa. Tilanteita ja tarpeita on monenlaisia. Siksi olisikin kivaa kuulla, millaisten matriisimittarien avulla te muut suorititte päivähoitopaikkavalinnat. Vai jäikö käteen musta pekka: tunti poikittaisliikenteessä?

11.5.13

Me nisäkkäät

Näin äitienpäivän kynnyksellä on hyvä ottaa vähän perspektiiviä äitinä olemiseen.  Sitä voisi kuvitella, että kolmen vuorokauden mittainen synnytys, neljäntenä päivänä riekaleista ilmapalloa muistuttava takapuoli, tissitulehdus ja vähän myöhemmin kersan luova murrosikä putkareissuineen voivat joskus aiheuttaa vähän päänvaivaa. Nisäkkäiksi me ihmiset päääsemme kiperissäkin paikoissa sentään aika helpolla.

Mieti synnytys x 36. Tai seitsemän vuoden imetys. Jos sinulla on kotona joskus kersoja saanut koira, kissa tai se kuuluisa pupu, anna sillekin sunnuntaina vähän kakkua. Marsu-mutsikin tarvitsee välillä lepoa ja vessahetken ilman yleisöä.



8.5.13

Kympin nainen

Naisten kymppiin on enää kolme viikkoa. Jösses, mihin tämä kevä on mennyt! No ainakin lenkkipolulle. Mutsien kymppi -juoksuporukan jäsenistä kaikki ovat edelleen hengissä ja hyvässä voinnissa. Ja niin hemaisevan sporttisen näköisiä, että. Katsokaa vaikka, jos ette usko.

Tämä on ollut mieltä ja ennen kaikkea juoksukuntoa avartava kevät. Olin nimittäin vielä helmikuussa aivan varma, että en mitenkään pysty suoriutumaan kymmenen kilsan hölkästä pyörtymättä tai pissaamatta housuun*. Mutta pakkohan se oli yrittää. Aloin noudattaa Esportin Harrin ohjeita. Me juoksuporukan mutsit jaoimme vertaistukea blogeissamme ja lietsoimme toisiamme ja toivottavasti myös muita lukijoita lenkkeilemään. Omassa facebook-ryhmässämme olemme sumplineet kyytejä Esportiin, hihitelleet puskakakkosille, lähetelleet valokuvia juoksulenkkien varsilta ja vertailleet perussykkeitä. Meillä on ihan supermahtava porukka! Kyllä näiden naisten kanssa on kivaa juosta kymppi ja kilauttaa skumppalasit yhteen.

Ja sitten. Eilen jaksoin JUOSTA 10.9 kilometriä ILMAN TAUKOJA. Suu oli korvissa, vaikka polvia vähän särki. (Siis vähän niinkun hyvän seksin jälkeen. Aijjettä.)

Näillä teeseillä pääsin tavoitteeseeni:

- Kumilanka venyy parhaiten, jos sitä venyttää hitaasti. Olen juossut viimeiset vuodet 5 km pituisia lenkkejä noin kahdesti viikossa. Päätin venyttää lenkin pituutta varovasti. Lisäsin viikkoon kolmannen lenkin, jonka tein joka kerta hitusen edellistä pidempänä. Ensin 5,5 kilsaa. Sitten kuusi. Seuraavalla viikolla seitsemän. Kasi ja puolikas... Ja nyt eilen, melkein 11! Kolmannen lenkin vähittäinen pidentäminen tuotti tulosta. (Islannissa asuva kanssasisareni, lenkkeilyä harrastava Piia, kiitos tästä neuvosta!)
- Venyttely. Venyttely. Venyttely. Parantaa muuten ainakin minun lenkkikestävyyttä. Venyttelen jokaisen juoksun jälkeen isoimmat lihakset lyhyillä, noin kymmenen sekunnin mittaisilla venytyksillä. Kerran viikossa käyn joogassa, ja joogan jälkeisenä päivänä teen sen pitkän lenkin.
- Maha tyhjänä. Yhden kerran söin lihamureketta tuntia ennen kuuden kilometrin lenkkiä. Lyllersin pitkin lenkkipolkuja kuin susi kivisäkki mahalaukussa. En tehnyt toiste sitä virhettä. En syö ennen lenkkiä kolmeen tuntiin kuin korkeintaan banaanin. Juoksen yleensä kello 22. Se tarkoittaa tukevaa lounasta ja neljää tuntia ennen lenkkiä välipalaa, joka koostuu banaani-skyr-hapanmaito-smoothiesta ja parista leipäpalasta.

*) Olisin pystynyt juoksemaan eilen 12 kilsaa, mutta oli pakko oikaista - kiitos paksuilun seurauksena löystyneen seurapiirirakkoni - kotiin kuselle.  Että ei se  Mutsien kympin  Tena-sponssi ainakaan meikän kohdalla hukkaan mene :)

1.5.13

Lemmikkipupun vappu

Vappu! Helsingissä paistaa aurinko. Lapset ovat mummilla ja laukussa pullo cavaa illan bileitä varten. Pääset lähtemään töistä hyvissä ajoin. Olet vapaa tekemään mitä vain! Lilaa luomeen! Bileet! Trööt!

Työkaveri ehdottaa pientä skumppalasillista. Kieltäydyt tarjouksesta, koska haluat olla tehokas. Bileet alkavat vasta parin tunnin päästä ja nyt on ruhtinaallisesti aikaa käydä vaikka kaupassa!

Käyt kaikki kaupat läpi. Et löydä mitään. Vaatteet on suunniteltu keskivartalo-ongelmattomille ihmisille, joilla ei ole väriennakkoluuloja. Lisäksi suurin osa vaatteista pitää pestä 30 asteessa. Kuka sellaisia lämpötiloja käyttää? Ketsuppi ei kyllä siinä lähde. Kun sitten vihdoin löydät kivat kengät (Eccolta, muut ovat epämukavia), myyjä ilmoittaa, että kauppa menee nyt kiinni, tervetuloa torstaina uudestaan. Tuijotat myyjää hölmistyneenä. Ethän sinä silloin enää pääse.

Poistut tyhjin käsin kauppakeskuksen aukiolle. Ympärilläsi heiluu iloista haalariasuista jengiä. Ihmiset rynnivät ohitsesi serpentiinit kaulassa, hassuissa naamareissa ja ilmapallo kädessä juomaan kuohuviiniä toisten samanlaisten kanssa. Sinulla on kaulassa vain kaksoisleuka. Naamariksi riittää mustat silmäpussit ja toista viikkoa nyppimättä rehottavat kulmakarvat. Bileisiin on vieläkin tunti. Mihin menisit?

Kaupunki tuntuu vieraalta. Et keksi yhtään kivaa baaria, jossa et olisi teinien tiellä tai vaikuttaisi epätoivoiselta puumalta. Mantan lakitusta et mitenkään voi mennä katsomaan. Siellähän on tungosta, jaloissa kilisee tyhjiä skumppapulloja ja rasahtelee kertakäyttökuohuviinilaseja. Etkä kuitenkaan näkisi mitään.

Kuva: Flickr / pascal
Muistelet hetken lapsuuttasi. Etenkin isovanhempiesi kania. Musta pitkäkorva asui isossa häkissä omakotitalon takapihalla. Kun luukku avattiin, se lähestyi aukkoa varovasti. Se työnsi päänsä ulos ja nuuhki ilmaa häkin ulkopuolella. Ruoho tassujen alla tuntui oudolta, kutittavalta ja kostealta. Sitten se luikki takaisin kopin nurkkaan puputtamaan verkon raosta työnnettyjä voikukanlehtiä.

Tajuat olevasi tuo pupu. Haaveilet kopissa vapaudesta, jolla et osaa tehdä mitään.

Muistat, että bussi kotiin lähtisi viiden minuutin päästä. Hiljaisen kodin jääkaapissa olisi valkoviinitönisteri, eiliset tomaattikeiton jämät -- eikä ketään muita. Ehtisit kirjoittaa kolumnin ja lajitella sukkahousut rikkinäisiin, ei kauhean rikkinäisiin ja ehjiin, ehkä vielä kuvata koon 80 talvihaalarin huutista varten. Jos aikaa jää, voisit lukea kirjaa. Ja koska heräät aamulla kuitenkin viimeistään kahdeksalta, ehtisit hyvin lenkille ennen kuin ipanat palautetaan kotiin.

Pup pup.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...