Takapihallamme pyöri taannoin Itellan lähetti. Kuopus istui syöttötuolissa päivällisellä, kun nuori mies ilmestyi lasia koputtelemaan. Ipana kysyi minulta topakasti "Ja tuo on kuka?"
Kodissamme ramppaa aika usein porukkaa, lapsia ja aikuisia, sillä pyydän mielelläni ihmisiä kylään. Oli hauska huomata, että ovelle ilmestyviin ihmisiin suhtaudutaan periaatteessa myönteisesti - pääasia, että joku tietää, kuka meille pyrkii.
Ystäväni Terhi on astetta pitemmällä. Hän majoittaa kotiinsa sohvasurffereita. Sohvasurffaajat ovat matkailijoita, jotka etsivät yösijaa hotellien sijaan paikallisten asukkaiden kodeista. Majoituspalveluiden tarjoaminen on ihan turvallista: surffaajilla on oma nettipalvelu, josta löytyy matkaajan profiili (taustatiedot, esittely ja edellisten majoittajien arviointi).
Kun ihailin ystäväni monikulttuurisuutta ja pyyteettömyyttä, hän nauroi ja totesi, että yöpyminen maksetaan kyllä - yleensä pienillä kotitöillä esimerkiksi kokkaamalla. Majoittaja voi siis valikoida halukkaista sen, joka tarjoaa maksuksi vaikkapa lastenhoitoa! Nerokasta! Kielimuuri ei kuulemma ole ongelma - lapsista kun ei välillä ota selvää edes omalla äidinkielellä.
Jos siis sekä sinä että muksusi diggaatte vierashuoneessa / sohvalla majailevista tyypeistä, hyötysuhde hipoo täydellisyyttä. Itse ehkä kaipaisin sohvanvuokraa vastaan sitä viherpeukaloa.
Vuoden mutsit kirmaavat nyt kesälaitumille, jatko-osan käsikirjoituksen jättöpäivä horisontissa siintäen. Kiitämme seurasta tälläkin tuotantokaudella ja toivotamme äärimmäisen suloista suvea - palataamme blogin ääreen parin kuukauden päästä! Kirjamyynti pelaa normaalisti eli tilauksia kehiin vaan!
