Tietoa mainostajalle ›

31.1.14

Vuoden mutsi 2 -kirjojen voittajat

Tällaisen voititte!
Iik, pitkäksi meni kilpailumme kanssa. Pahoittelemme vilpittömästi!

Syytämme hitaasta toiminnasta hidasta nettiyhteyttä: olemme näet molemmat paraikaa talvilomailemassa ja vaikka olemme eri kohteissa, meille molemmille on osunut hotelli, jonka wifi on pebasta. Bloggerin avaaminen kestää puoli tuntia. Mikä vääryys! No toisaalta, siinä ajassahan ehtii mennä uima-altaalle, heittää ryhävalasroolin päälle, pulikoida polvet ruvella lastenaltaassa ja ottaa torkut uimapatjalla.

Tässä kirjakilpailumme voittajat nyt kuitenkin viimein tulevat.

Randomgeneraattorin haaviin jäivät:

- Anonyymi 18.1.2014 8.49.00 eli Lennokkaan taaperon (ja yhden beibin) äiti
- Jenninen
- Eloise (tsemppiä paksuiluun!)

Onnittelut! Laittaisitteko osoitetietonne osoitteeseen satu (ät) suomi (piste) is, niin Otava pistää teille kirjat postiin.

23.1.14

Pidetään huoli rahoistamme

Omistimme Vuoden mutsi 2 -kirjassa muutaman luvun taloudenpidolle ja säästämiselle. Miksi ihmeessä? No esimerkiksi siksi, että tutkimusten mukaan naisten tulot laskevat äitiys- ja vanhempainvapaiden aikana noin 35 prosenttia. Tulotason lasku alentaa luonnollisesti myös tulevaisuudessa maksettavia eläkkeitä.

Eikä se tulotason lasku edes jää niihin vanhempainvapaakausiin. Vanhemmuus ei ylipäätään tee hyvää äitien palkkatasolle: 26-40-vuotiaiden työssäkäyvien äitien palkka on jopa kolmanneksen pienempi kuin samanikäisten isien palkka (Palkansaajien tutkimuslaitos 2006). Aika hurjaa!

Emme väitä, että äitien ei kannattaisi missään olosuhteissa jäädä kotiin kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi lapsia hoitamaan ja arkea pyörittämään. Joissakin perheissä se on toimivin vaihtoehto. Joissain perheissä se on ainut vaihtoehto. Perheet ovat erilaisia. Se mikä sopii yhdelle, voi olla katastrofi toiselle.


Mutta kun. Vanhemmuus ei köyhdyttäisi (äitejä), jos työssäkäyvä vanhempi (useinmiten isä) ja kotona oleva vanhempi (useinmiten äiti) joko jakaisivat vanhempainvapaakaudet tasaisemmin keskenään ja/tai laittaisivat tulonsa tasan. Eikö olisikin paljon reilumpaa, että molempien tulotaso laskisi vähän kuin että toisen tulotaso ei laskisi ollenkaan mutta toisen laskisi ihan hitosti? Kaikkein anaalein on tilanne, jossa töissä oleva vanhempi jatkaa omia harrastuksiaan ja ravintolalounaita toisen vanhemman venyttäessä pyykkikoneen rytmissä penniä. Töissäkäyvän vanhemman pitäisi reiluuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä osallistua kotiin jäävän toimeentuloon esimerkiksi maksamalla selvästi isompi osa kodin yhteisistä kuluista ja sen lisäksi siirtämällä osa palkkapussista kotona olevan vanhemman tilille. Eikä tässä nyt puhuta mistään karkkirahoista vaan toimeentulosta, eläkkeistä ja tulevaisuuden turvasta.


Muutaman kotonaolovuoden aikana jää aika monta kuukausipalkkaa saamatta. Kyse ei ole mistään pienistä numeroista. Siksi suosittelemme lämpimästä laskemaan, paljonko menetät palkkatuloja jäämällä kotiin.

Tästä linkistä pääsee excel-taulukkoon, jonka avulla voit selvitää kotonaolon vaihtoehtoiskustannuksen eli sen rahamäärän, joka kotiin jäävällä vanhemmalla jää saamatta hänen jäädessään pois työelämästä.  Tämä luku on hyvä pohja perheen sisäisille rahankäyttöneuvotteluille.

Muutama disclaimer:

- Taulukossa ei ole huomioitu lapsilisää tai äitiyspakkausta/äitiysavustusta, koska ne ovat sosiaalietuuksia lapselle, eivät palkkatasoon sidottu korvaus kotiin jäävälle vanhemmalle kotona tehtävästä työstä.
- Äitiysrahan ja vanhempainrahan keskimääräisen nettosumman joudut arvioimaan itse. Tässä auttaa mm. Kelan laskuri.
- Ota nettopalkassasi huomioon myös työssäkäynnin kustannukset eli vähennä nettokuukausipalkastasi työssäkännistä johtuvat menot kuten työvaatehankkinnat, bussikortit, autoilukulut jne.
- Taulukko on suuntaa-antava, eli siinä ei ole huomioitu esimerkiksi inflaation vaikutusta. En ehtinyt lisätä sitä mukaan kaavaan, koska lapsi vaatii juuri ruokaa. Soon moro!


-----
Vuoden mutsi  -kirjat myynnissä Suomalainen.com:ssa: Vuoden mutsi irtoaa 13,95 eurolla ja Vuoden mutsi 2 hintaan 22,95 €. Sähkökirjoina opukset saa mm. Elisa Kirjasta. Tsekkaa toki myös lähikirjastosi tarjonta!

Kuvat: Björgvin Hilmarsson


17.1.14

Vuoden mutsi 2 - oodi vertaistuelle

Juhlien odotetuimmat vieraathan saapuvat juhlapaikalle viime tingassa tai jopa hieman myöhässä. Mutta ei aikaisemmin, ennen kuin kaikki on saatu valmiiksi. Niinpä eilisten Vuoden mutsi 2 -kirjan julkkaribileidenkin päästara, kirjasarjamme (sillä kyllähän nyt kahta kirjaa voi jo kutsua sarjaksi!) taapero-osa saapui eilen kirjapainosta juhlapaikalle taksikyydillä. Lopputulos on juuri niin mahtava, kuin uskalsimme odottaa. Kreisin hyvää tavaraa erittäin pinkeissä kansissa.

Kiitos julkkaribileisiin osallistuneille, oli mukavaa tavata teidät kaikki! Spessukiitokset tilaisuuden järkänneelle Otavan jengille, Oi mutsi mutsin Elsalle kukista, Lähiömutsin Hannelle tuplahaleista, Yksi kaksi meitä on vain kaksi -blogia emännöivälle Tessalle avusta kirjan teossa ja Mutsis on! -blogin Emilialle julkkaribileiden jälkilöylyistä. Oli terapeuttista ja helkkarin hauskaa jakaa fiiliksiä äitiydestä, lastenhoidosta, keinutuoleista, lastenvahdeista, hoitovastuun jakamisesta ja työssäkäynnin ja perhearjen yhdistämisestä. Kirjallamme ja tällaisilla eilisenkaltaisilla vanhempien kokoontumisajoilla on täsmälleen sama tavoite: jakaa vertaistukea, mutuilla ja nauraa - itselleen.












Vuoden mutsi 2 on kirjakaupoissa tällä viikolla. Vuoden mutsin ensimmäisestä osasta otettiin jälleeen uusi painos, ja sitä on hyllyssä ensi viikolla. Netistä voi tilata kumpaakin* (Suomalainen.com:ssa Vuoden mutsi alle 14 ja Vuoden mutsi 2 hintaan 22,95 egeä.

EDIT. Lisätty myöhemmin: Unohdin! Se kilpailu! Lahjoitamme kolme Vuoden mutsi 2 -kirjaa lukijoillemme. Kerro, osallistutko vanhempien kokoontumisajoihin ja mistä siellä puhutaan. Missä siis tapaat muita äitiejä tai isejä? Vai jätätkö mieluummin kaikki perhejutut väliin omalla vapaa-ajalla? (Sekin on nimittäin täysin ookoo.) Pistämme kolmelle vastanneelle kirjat tulemaan. Vastausaikaa 25.1. asti.

*) affi-linkki

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

13.1.14

Rumpujen pärinää...

Keuruun painokoneet (sekä niitä käyttävät miehet ja naiset) ovat duuninsa tehneet. Vuoden mutsin taaperojatkis saapuu kauppoihin tämän viikon torstaina. Iik!

Minulta kysytään kirjasta yleensä kaksi kysymystä.

Missä välissä me oikein kasasimme sen?

En muista. Kaikilla yli minuutin mittaisilla jaksoilla, mitä mutsin elämästä löytyy. Eteneminen oli nykivää myös Reykjavikin ja Espoon välillä majailevasta kolmen tunnin aikaerosta. Chattasimme, meilasimme ja feisbuukkasimme toisillemme kommentteja ja juttuaiheita yleensä yöllä. Mutta se fiilis, että on saanut ruuhkavuosipäissään aikaiseksi kirjan on sekä hämmentynyt että riemuntäyteinen, myös toisella kerralla.

No, tuliko siitä hyvä?

Kirjan jatko-osan kohtalo on sama kuin perheen kuopuksen: sitä verrataan aina isosiskoon! Mutta lupaamme, että jos ykkösosa maistui, maistuu tämäkin. Tyyli ja tavoite ovat samat: tarjolla on lähinnä huonoa huumoria ja vertaistukea. Vaikka meillä tässä kirjassa onkin muutama pätevä lähde, tieto on edelleen sivuosassa. Kuvittaja Satu Kontinen on tehnyt parhaansa, jotta lukukokemus olisi tälläkin kertaa visuaalisesti päräyttävä. Sivuilla seikkailee myös elämänmakuisia kommentteja laukova lyhyehkö pääjalkainen.

Torstaina siis kilistetään - ja Sinä olet erityisen tervetullut mukaan! Perhetapahtumaa juhlistetaan Otavan kirjakauppaan (Uudenmaankatu 10) 16.1. klo 14! Ilmoittaudu osoitteessa tarja piste alsio at otava piste fi, jotta kofeiinia, maissinaksuja ja vaunupaikkoja on riittävä määrä.

Toivottavasti nähdään!


Ps. Kolmas kysymys on, että milloin seuraava kirja tulee. Sitä pitää odottaa hetki. Emme nimittäin vielä tiedä, mistä aiheista kouluikäisen kanssa ollaan terassilla.

9.1.14

Lapsettomien kasvatusneuvot

Eikö olekin avartavaa saada lapsen kasvatusneuvoja lapsettomilta? Kuulee freesejä mielipiteitä: Mielestäni ei ole hyväksi, että annat lapsen päättää noin usein. Kyllä nyt pitäisi lautanen aina tyhjäksi syödä. Miksi se haluaa taas tulla syliin, juurihan se oli? Johan sä _yhden kerran_ kysyit, että onko pissahätä. Onko pakko jankuttaa? Minä ainakin odottaisin lapselta rauhallista käyttäytymistä ruokapöydässä.

Tunnistan nämä pikkuisen ärsyttävät mutta hyvää tarkoittavat kommentoijat, sillä olinhan aikaisemmin yksi heistä. Minullahan oli kerrassaan mainioita mielipiteitä lapsenkasvattamisesta! Olin ennen lapsen saamista päättänyt esimerkiksi, että…

…lapsella saa olla kerrallaan vain kymmenen yksittäistä lelua huoneessaan, koska ei se kuitenkaan leiki kaikilla yhtaikaa. Ylimääräiset viedään keräykseen.
…ruokapöydässä ei sotketa.
…vanhempi päättää siitä, mitä syödään, missä syödään, milloin syödään ja kuinka usein syödään.
…vanhempien sänkyyn on porttikielto. Lapsella on oma sänky nukkumista varten.

Vuoden mutsi 2 -kirjassa annamme kasvatusneuvoja kolmen lapsen kokemuksella. Sovella omalla vastuulla. (Onneksi haastattelimme myös asiantuntijoita.) 

Kuten arvata saattaa, eihän siinä ihan niin käynyt. Leluja alle kymmenen? Muahhahhah. Enpä osannut ennakoida, että jo pelkkä muumitalo sisältää yli 50 osaa. Ja kyllä se maito on pitkin keittiötä imetyksen lopettamisen jälkeenkin. Enkä - ainakaan minä - ole pystynyt päättämään, mitä lapsi syö. Ruokailuun liittyvät neuvottelut ovat ainakin omassa vanhemmanroolissani arkipäivää. Tarjoan aika usein kaksi erilaista mutta keskenään tasaväkistä vaihtoehtoa: Otatko kaksi isompaa vai kolme pienempää perunaa? Otatko omenan vai banaanin? En anna lapsen päättää, vaan käyn sen kanssa kauppaa. Taktinen kauppapolitiikka on diplomaatin versio lahjonnasta: annan sinulle jotain (luvan päättää omenan ja banaanin välillä), ja saan sinut käyttäytymään haluamallani tavalla (eli syöt yhden hedelmän).

Uhkailu, lahjonta ja kiristys ovat kasvatuksen klassikkokeinoja. Tärkeintä on käyttää niitä harkiten: ei joka päivä eikä aina samassa tilanteessa. Joskus menee sormi suuhun. Niinpä rakensimme  kinkkisiä tilanteita varten matriisin, josta voi hakea vertaistukea omaan päätöksentekoon kasvattajana. Hiljaisella äänellä tehty lahjonta saattaa olla paikallaan julkisilla paikoilla lievissä käytöshäiriöissä, joihin ei liity järjettömän suuria tunteita. Uhkausta taas ei kuulu käyttää muuta kuin selkeissä säääntörikkomuksissa.

Ensin on vain päätettävä, mitkä ovat ne asiat, jotka on saatava ehdottomasti toimimaan ja annettava sen jälkeen pikkujuttujen olla.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...